Puutarhahanskoista oli apua tässä vaiheessa. Jonkun ajan kuluttua kasvit alkoivat silti pistellä niiden läpi. Silloin oli onneksi nokkostakin tarpeeksi kasassa.
Pieni muovikassillinen tuli äkkiä täyteen.
Sitten nokkoset laitettiin suureen kattilaan kiehumaan.
Muutama minuttii riitti. Taustalla valmistuu muuten Iisan ehdottama pääruoka, tofua tomaattikastikkeessa ja nuudeleita. Tofu ei lopulta maistunut, koska sen olisi pitänyt kuulemma olla suurempina paloina. Nuudelin kelpasivat kuten aina.
Pissannäköinen keitinvesi otettiin talteen ja jäähtymään. Kukat ja pihalla kasvavat chilit saivat sen iltapalaksi.
Näin pieneksi nokkonen meni. Tässä vaiheessa oli helppoa poistaa seasta suurimmat oksat (ja mahdolliset muut joukkoon kuulumattomat luontokappaleet). Nokkonen meni keitettynä helposti mössöksi, joten mitään muuta sille ei oikeastaan tarvinnut tehdä.
Taikina ei pinkissä kulhossa näyttänyt kovinkaan herkulliselta. Sekaan kaadeltiin muistaakseni puolisen litraa vettä, pussi kuivahiivaa, vehnäjauhoja ja -leseitä, ruisjauhoja, pellavarouhetta, neljän viljan puurohiutaleita, merisuolaa ja oliiviöljyä. Seoksesta tuli yllättävän iso, koska nokkosta oli paljon. Hiiva sekoitettiin jauhoihin ja mutta taikinaa ei vaivattu sen enempää, kuin ainesten sekaisin saaminen vaati. Aikamoista mössöä.
Ainiin, viime hetkellä kaapista löytyi myös salaattisiemenpussi, joita ripoteltiin päälle. Siemenet paloivat vähän mutta valmista tuli ja kaikille kelpasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti