Yöllä tuli nälkä

ja ensi alkuun vaikutti siltä, että ei ole mitään ruokaa. Kaapista löytyi yksi tomaattimurskapurkki, jalopenoja, sipuleita, juuston jämät ja kuivahiivaa. Kasvislaatikossa oli kesäkurpitsaa ja sipulia. Teki mieli kunnon ruokaa, ei mitään liian kevyttä. Eli tehtiin taas pizzaa sitten.

Speltit ja muut jauhot olivat loppu mutta onneksi kaapissa oli durumvehnäjauhopussi, ja kun viimeinen käyttöpäiväkään ei vielä ollut ylittynyt, käytettiin tällä kertaa sitä. Pohjasta tulikin tosi hyvä, vaikka taikinaa oli paljon vaikemapi kaulita kuin muita jauhoja. Teen pizzapohjan muuten aina sellaisella pitkulaisella karjalanpiirakkakaulimelle, tulee ohuempaa.

Tässä täytteet ovat jo löytäneet paikkansa. 

Jalopenoista tuli mieleen loistava Kalasataman lähistöllä sijaitseva ruokakauppa Araratarifood http://www.araratarifood.com/5.html. Puoti on erikoistunut itämaisiin elintarvikkeisiin ja sieltä saa tosi halvalla isoissa pakkauksissa oliiveja, riisejä, falafeleja, jauhoja, erilaisia tahnoja, mausteita ja halal-lihaa ja vaikka mitä. Araratarissa myydään muuten myös "Pizza open" kylttejä ja veikkaisin, että paikassa käy ostoksilla paljon Helsingin etnisten ravintoloiden väkeä. Henkilökuntakin on mukavaa ja avuliasta eli kannattaa pistäytyä.

Pizza oli alle puolessa tunnissa valmista ja hyvää. Nuo vihreät pizzan päällä ovat muuten sipulin varsia.

Teriyakilohi ja piparjuuritsatsiki

Päivän ateria koostui vähän kaikesta siitä, mitä teki mieli ja mitä kasvimaalta löytyi.

Lohi laitettiin vartaisiin, uitettiin teriyakikastikkeessa ja paistettiin 200 asteessa noin 20 minuuttia. Ehkä vähän liian kuumassa kalalle mutta onnistui.

Piparjuuritsatsikista en ollut varma, onko sitä edes "olemassa" mutta äsken katsoin googlesta ja kyllä, muutkin olivat keksineet, että piparjuuri (ehkä 2 rkl), valkosipuli, mustapippuri, merisuola ja luonnonjugurtti sopivat loistavasti uusien perunoiden kanssa. Lisäsin siihen vielä kurkkusilppua.

Tatu sai aiemmin kesällä kuvauskeikalta Sami Tallbergin "Villiyrtti keittokirja". Ensimmäisillä sivuilla mainittiin vesiheinä, jota voi käyttää herneenverson tapaan salaateissa. Kasvimaalla kyselin äidiltä sattuisiko jossain kasvamaan kyseistä heinää ja kasvoihan sitä; rikkaruohona lähes jokaisen kasvin juuressa. Kitkin siis samalla härkäpavut ja sain saaliiksi ison kasan vesiheinää. Tässä ateriassa sillä koristeltiin lisukkeena tarjoiltu kesäkurpitsawokki. Loput heinät syötiin leivänpäällä seuraavana päivänä.

Seuraksi vielä uusia perunoita samalta kasvimaalta. Ja se vesiheinä on tuo vihreä kasvisten päällä.

Mustikkatuulihatut ja tortillat

Houtskarin tortilloista muistui kotona mieleen, että syntymäpäiviltä jäi muutama tortillapaketti yli. Kun Antti, Pauliina ja Linda ilmoittautuivat syömään, olivat pienet illalliskutsut kasassa.

Tein tortillat vanhalla reseptilläni, joka taisi alunperin syntyä vahingossa. Täytekastikketta varten paiston sipulia ja kesäkurpitsaa ja lisäsin päälle pari purkkia tomattimurskaa sekä kidneypapuja tölkistä. Mukaan laitoin paljon mausteita: Pippuria, cayannepippuria, jalopenojauhetta (uusi tuttavuus), kaikenlaisia kuivayrttejä, paljon valkosipulia ja suolaa.

Tortillat ladoin vuokaan, tiiviisti kiinni toisiinsa. Ei nimittäin haittaa, vaikkeita ne ihan yksitellen irtoa, sillä lopputulos saa olla vähän lasagnemainen. Päälle ripoteltiin juustoraastetta, joka tällä kertaa raastettiin Oltermannista (toki siitä rasvaisemmasta).

Sitten vuoka lähti uuniin 225 asteeseen ja oli siellä noin 20 minuuttia. Parhaimmillaan tortillavuoka on, kun juusto on jo melkein kokonaan rapeaa, ei siis vain sulanutta. Mutta miten nyt kukakin tykkää.

Tortillojen seuraksi tehtiin guacamolea. Kaksi avokadoa riitti hyvin viidelle hengelle. Avokaadot muussattiin tehosekoittimessa ja sekaan lisättiin sitruunaa (limet olivat kaupassa niin raakoja), valkosipulia, suolaa ja yksi punainen chili. Voisin syödä pelkästäänkin tätä.

Lisukkeeksi valmistin kasviksia wokkipannussa (tässä vasta odottelvat vuoroaan). Tanskassa tarjoiltiin alkukesästä usein retiisejä, erilaisia juureksia ja vihreitä kasviksia kevyesti paistettuna. Hain siis tähän wokkiin retiisien lisäksi äidin kasvimaalta kesäkurpitsaa, porkkanoita ja lehtikaalia, joka on kypsennettynä ja pieneksi silputtuna yllättävän hyvää. Paprika ja pavut löytyivät Hakaniemen torilta.

Wokki maustettiin Pauliinan tekemällä "Elämän suolalla", johon oli murskattu kuivattua rosmariinia ja merisuolaa. 

Tällä välin ryhdyttiin myös jälkiruoan tekoon. Tuulihattujen ohjeen otin suoraan täältä: http://plaza.fi/ellit/ideakeittio/kokkikoulu/tuulihatut-suolaisella-ja-makealla-taytteella-v-40 ja todella hyvin tuo resepti toimi. 

Ruoat valmistuivat. Vasemman puoleinen tuulihattu alakulmassa on kellahtanut väärin päin. 

Tortillojen ja kasvisten seuraksi vielä salaattia. Kuvatessa huomasin, että guacamole puuttui.

Tässä sekin pääsi lautaselle. 

Pauliinan vinkistä tuulihatut täytettiin vasta juuri ennen syömistä. Täytteeseen tuli vanilijakermavaahtoa, mustikoita ja ruokalusikallinen sokeria. Sitä tuli itseasiassa ehkä liian vähän, vaikka harvoin sokerin kohdalla näin sanon. Mutta hyviä olivat ja kaikille maistui.

Niin paljon, että mekollekin meni. Jälkiruoan jälkiruoaksi oli olutta ja viiniä. Musiikki ja jutut olivat hyviä ja ilta jatkui myöhään yöhön.

Kalastuskuume

Jämsässä iski kauhea kalastuskuume. Haaveilimme mukavasta onkiretkestä lämpimänä kesäiltana ja tietysti itsepaistetuista ahvenista. Niiden seuraksi uusia perunoita ja herne-basilikapyreetä kasvimaan sadosta. 

Kaloja tuli kymmenen. Kaksi ahventa ja kahdeksan särkeä, joista suurin 20 senttiä.

Tässä ihaillaan ensimmäistä. Onneksi kalapuikotkin ovat ihan hyviä ja ketsuppi sopii niiden kanssa paremmin kuin ahventen.

Jätimme siis kalastamisen ja muut mökkitouhut muille, sillä kesäinen Helsinki kutsui jo.

Vielä parempaa kuin kotona

Ruotsalaiset kokit huolehtivat leiriläisten ravinnonsaannista ja ruoka on yksi syy siihen, miksi Houtskariin tekee mieli palata taas uudestaan.

 

Aivan varma en ole ovatko juuri nuo pojat kokkeja mutta keittiössä hyörivät kovasti. Tarjolla on joka aterialla raakaruokaa, erilaisia tahnoja ja salaatteja mutta pääpaino on kunnon täyttävässä kasvisruoassa. Iltaisin on yleensä keittoa. 

No okei, ehkä tämä hapankaalisaalaatti ei tässä kuvassa näytä kummemmalta mutta se oli kyllä hyvää. Loistavia ruokareseptejä löytyy saman porukan blogista: http://galangafood.blogspot.com/

(Linkki myös sivussa, jos tämä ei toimi. Onhan bloggauskokemukseni vasta alkutaipaleella). Siellä on esimerkiksi ihan mahtava kasvipihviohje. 

Perjantai-iltaisin leirillä on kaikkein hiljaisinta, sillä suuri osa joogaajista lähtee silloin kotiin ja uutta väkeä saapuu vasta lauantaisin. Kannatti kuitenkin jäädä ilta-ateriaan saakka, sillä pienemmälle ruokailijamäärälle oli tehty tortilloja. 

Niistä saikin sopivasti voimia, kun myöhemmin yöllä matkalla Houtskarista mökille Jämsään auto hajosi vesisateessa 80 kilometriä ennen määränpäätä ja vasta kolmelta yöllä pääsimme perille. Mutta täällä ollaan.

Kuinka saat ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa?

No kavereita ainakin saat leipomalla mustikka-metsämansikkarahkapiirakan Houtskarin joogaleirillä. Hommaan ryhdyttiin poimimalla marjat. 

Mustikat olivat suuria ja mansikoita löytyi, joten tämä vaihe sujui hyttysten ja paarmojen vauhdittamana nopeasti.

Ehdittiin marjoa silti syödä paikan päälläkin.

Matkalla ostettiin kyläkaupasta valmis murotaikina ja purkki rahkaa. Sitten siirryttiin ensimmäiseen keittiöön, jossa taikina levitettiin vuoan puuttuessa paistinpannuun. 

Marjoista poistettiin vain suurimmat roskat. Niiden sekaan lisättiin rahka ja ruokalusikallinen sokeria. 

Kun piirakka oli paistovalmis, huomattiin ettei talossa olekaan uunia, joten se aloitti matkansa kohti toista keittiötä.

Tässä sitä viedään. 

Seuraavassa keittössä kohtasimme toisen piirakkaporukkan, joka oli meitä askeleen edellä. Heidän mustikkapiirakkansa oli jo uunissa, siitisti leivinpaperille aseteltuna. Päätettiin yhdistää voimat ja tehdä porukalla kaksi piirakkaa.

Tässä vaiheessa alkoi vaikuttaa huonolta idealta paistaa piirakka muovikahvaisessa paistinpannussa, etenkin kun ensimmäisenä uunissa ollut sai aikaan meluisan palohälytyksen. Onneksi leirikeskuksen johtaja saatiin nopeasti puhelimella kiinni ja sovittiin että jatkossa ruoan laittoa jatketaan liesituuletin päällä. 

Ensimmäinen tuli kuitenkin valmiiksi ja keittiö alkoi täyttyä nälkäisestä väestä.

Meidän rahkaversiomme hajosi täysin, kun se irrotettiin pannusta. Taputtelimme massan silti pellille ja laitoimme luottavaisin mielen uuniin.

Paistumista oli mukava odotella, kun pihalla järjestettiin sillä välin jooganäytös. 

Helppoa kun sen osaa.

Odotukset täyttyivät myös piirakan suhteen.

Se syötiin äkkiä portailla ja noin kymmenen minuutin kuluttua mitään ei ollut jäljellä.

Ensimmäisen piirakan leipojat olivat mukavaa porukkaa, joten seuraavina päivinä jatkettiin yhteishengessä ja leivottiin vielä mustikkamuffinsseja sekä lettuja edelleen metsämansikka- mustikka seoksella ja kermavaahdolla (kuvassa letut merinäköalalla ja takana oranssi huvilatelttakaksiomme, jonka hankimme viime kesänä huutonetistä ). 

Linssikastiketta

Linssikastiketta meillä on tehty vuosia ja sen reseptiä kysellään aina silloin tällöin. Ruoan nimi voisi yhtä hyvin olla muhennos tai keitto, mutta koska käytän sitä ruoan lisukkeena, niin olkoon se sitten kastike.

Se muistuttaa jokatapauksessa intialaista dahlia ja maistuu kuulemma parhaalta keskiyöllä suoraan kattilasta syötynä, kun se on seissyt liedellä noin kahdeksan tuntia. Mutta menee se tuoreenakin.

Öljy kuumennetaan ja sekaan lisätään mausteet sekä sipulia. Sain kerran mahtavaa linssikastiketta Pohjois-Intiassa, jossa vanha mummo valmisti ruoan ulkona avotulella ja hakkasi inkiväärin, kuminan, chilin ja muut mausteet kiveä vasten maassa. Käytin tässä versiossa kuitenkin ihan curryjauhetta, chilijauhetta ja cayannepippuria.

Kun mausteet ja sipuli ovat muhineet hetken verran, kaadan seoksen päälle noin neljäsosakattilallisen vettä. Ennen laitoin tässä välissä myös kasvisliemikuution tai kaksi, mutta olen myöhemmin todennut ne turhiksi.

Sillä välin, kun odottelee veden kiehumista kannattaa pestä linssit. Eikö olekin hyvä, että tästäkin on kuva erikseen? Käytän pieniä mahdollisimman punaisia linssejä. Ne vaahtoavat pestessä. Hieman pelottavaa mutta kuuluu ymmärtääkseni asiaan.

Seuraavaksi linssit kumotaan puhtaina kattilaan ja kaiken annetaan kiehua. Mukaan laitetaan tässä vaiheessa myös neljä tai viisi valkosipunlinkynttä, paljon oreganoa ja muita yrtttimausteseoksia, mustapippuria, suolaa ja ehkä lisää currya, jos siltä tuntuu.

Linssikastike palaa tosi helposti pohjaan, joten lisäilen sekaan vettä sitä mukaa, kun se tiivistyy. Kun kastike on kiehunut noin 20 minuttia, pilkon kolme tai neljä punaista kypsää tomaattia pieneksi leikkuulaudalla ja kaadan sekaan. Anna kiehua hiljalleen vielä toiset 20 minuuttia, hämmennän ja lisään edelleen vettä pikku hiljaa.

Noin 40 minuutin kuluttua tai kun linssit ovat täysin pehmenneet kastike on valmis. Tällä kertaa se syötiin tulisen kanan, täysjyväriisin, salaatin ja raidan kanssa.

Huomenna matkaamme astangajoogakoulun kesäleirille Houtskariin. Viime vuonna ruoka oli aikuisten mielestä älyttömän hyvää mutta lasten kanssa keiteltiin lopulta perunoita ja paistettiin nakkeja yhteiskeittiössä. Saaristokuulumisia luvassa kuitenkin ensi viikolla!

Kesäisiä reseptejä

Kaikki alkoi siitä, kun Iisa keksi "tänttisstuntin". Kukaan ei tiedä mistä nimi juontaa juurensa. Aitoon tänttisstunttiin laitettiin kuitenkin luomujugurttia, marjoja, marjakeittoa ja erilaisia jääkaapista löytyneitä viili- ja jugurttipurkkien jämiä. 

Ja kuvasta päätellen myös hilloa.

Tänttisstunttia sekoitettiin vimmatusti.

Ja hetken päästä se oli valmis tarjoiltavaksi. 

Eipä aikakaan, kun Tatu ja Tiitus kehittivät oman versionsa "liejun". Lähtökohtana tässä oli kai tänttistunttistyyppinen jugurttipohja mutta pojat jatkoivat sitä maidolla, mustikoilla ja vehnänalkioilla ja surruuttivat kaikein tehosekottimella liejuksi.  

Erilaista mutta yhtä hyvää!

Itse en ollut yhtä luova. Tein seuraavana päivänä hedelmämehua, johon tuli muutaman appelsiinin mehu, mansikoita, pakastevadelmaa ja - mangoa, banaani, kiivi ja pala ananasta. Kaikki vain tehoseikoittimella tasaiseksi taas, koska muuta vehjettä meillä ei ole. 

Nokkossämpylät

Alkukesästä poimitut nokkoset oli jo juhannuksen aikaan ehditty syödä, joten piti kerätä lisää sämpylöitä varten. Tällä kertaa ei jaksettu mennä takapihaa kauemmaksi ja mukaan napsittiin tähän aikaa vuodesta vain uudet versot ja ylimmät lehdet.

Puutarhahanskoista oli apua tässä vaiheessa. Jonkun ajan kuluttua kasvit alkoivat silti pistellä niiden läpi. Silloin oli onneksi nokkostakin tarpeeksi kasassa.

Pieni muovikassillinen tuli äkkiä täyteen.

Sitten nokkoset laitettiin suureen kattilaan kiehumaan.

Muutama minuttii riitti. Taustalla valmistuu muuten Iisan ehdottama pääruoka, tofua tomaattikastikkeessa ja nuudeleita. Tofu ei lopulta maistunut, koska sen olisi pitänyt kuulemma olla suurempina paloina. Nuudelin kelpasivat kuten aina.

Pissannäköinen keitinvesi otettiin talteen ja jäähtymään. Kukat ja pihalla kasvavat chilit saivat sen iltapalaksi.

Näin pieneksi nokkonen meni. Tässä vaiheessa oli helppoa poistaa seasta suurimmat oksat (ja mahdolliset muut joukkoon kuulumattomat luontokappaleet). Nokkonen meni keitettynä helposti mössöksi, joten mitään muuta sille ei oikeastaan tarvinnut tehdä.

Taikina ei pinkissä kulhossa näyttänyt kovinkaan herkulliselta. Sekaan kaadeltiin muistaakseni puolisen litraa vettä, pussi kuivahiivaa, vehnäjauhoja ja -leseitä, ruisjauhoja, pellavarouhetta, neljän viljan puurohiutaleita, merisuolaa ja oliiviöljyä. Seoksesta tuli yllättävän iso, koska nokkosta oli paljon. Hiiva sekoitettiin jauhoihin ja mutta taikinaa ei vaivattu sen enempää, kuin ainesten sekaisin saaminen vaati. Aikamoista mössöä.

Ainiin, viime hetkellä kaapista löytyi myös salaattisiemenpussi, joita ripoteltiin päälle. Siemenet paloivat vähän mutta valmista tuli ja kaikille kelpasi.